Pilkkivälineet put and takeen

Parkkipaikalla on kaksitoista pakkasta ja jää makaa kirkkaana kuusikon alla. Riisut rukkaset solmiaksesi, ja kolmen minuutin jälkeen ymmärrät, miksi pilkkiminen ei ole kesäretki rinkalla. Istut paikallasi. Käsien pitää sekä pilkkiä että pitää lämpöä, reikä täyttyy sohjosta heti kun nostat kairan, ja kun kala syöksyy, pitää antaa siimaa ilman että ote sormista katoaa.

Et tarvitse koko hyllyä kaupasta ensimmäisellä kerralla. Tarvitset sen, mikä vie kotiin, sen, minkä ansiosta jaksat istua, ja selvän rajan sille, mikä voi odottaa. Minkä vavan valitset tarkemmin, on parhaassa pilkkivavassa. Miten kairaat, käydään kairassa. Miten kannat naskaleita ja piikkiä, on jääturvavälineissä.

Mikään ahkio tai haalari ei tee jäästä turvallista. Emme arvioi jäätilannetta millekään vedelle.

Mikä pitää mukaan, mikä on mukavaa ja mikä voi odottaa

Mukaan pitää se, mikä vie kotiin ja minkä ansiosta voit kalastaa: voimassa oleva kalastuslupa joka pätee jäällä, jäänaskalit kaulassa, jääpiikki, heittoliina, kaira, jäänlusikka, pilkkivapa joka voi antaa siimaa, siima joka ei ime vettä, muutama viehe, jotain kuivaa istuttavaa, ja vaatteet niin että jaksat vielä tunnin, kun isku tulee myöhään. Ilman sitä olet joko turvaton tai jäässä, etkä silloin kalasta.

Mukavaa on se, minkä ansiosta jäät: reppujakkara tai istuinalusta, ylimääräiset rukkaset, termos, lapio, haavi, koukunkoukistaja, ylimääräinen siima ja nastat kirkkaalla jäällä. Se on usein ero kahdenkymmenen minuutin ja kolmen tunnin välillä.

Teltta, kaikuluotain, moottorikelkka, kolme ylimääräistä vapaa ja iso ahkio hupulla voivat odottaa. Ne kannattavat, kun jo tiedät viihtyväsi jäällä, tai kun matka veteen on pitkä. Ne eivät tee kalasta nälkäisempää.

Useimmat put and take -altaat ovat tien lähellä, ja silloin ämpäri ja rinkka riittävät. Ahkio ja kelkka kuuluvat vesiin, joissa vedät järven yli, ei jokaiseen altaaseen metsän reunassa.

Vapa

Jäykkä ahvenen vapa ilman kelaa on väärä työkalu. Kirjolohi ja nieriä syöksyvät, ottavat siimaa ja leikkaavat jäänreunaa vasten. Sinun pitää voida antaa ja ottaa, ja kärki, joka näyttää napaisun ilman arvailua.

Lähtökohta jalokalalle on noin 50–90 sentin vapa pienellä hyrrä- tai jääkelalla, kaupoissa kahdesta kolmeen jalkaa. Pilkit kärjellä, koukutat ranteella ja väsytät kelalla. Jarrun pitää luistaa ilman että pudotat vavan reikään, ja kun kala ottaa, annat siimaa yhdellä henkäyksellä sen sijaan että seisot kerän kanssa jäällä. Lyhyt vapa on tehty siihen, että istut reiän vieressä ja ohjaat pään aukkoa kohti, et rantaa kolmenkymmenen metrin päässä.

Klassinen pilkkivapa kelalla ja nappulalla, jossa päästät siimaa peukalolla, toimii jos kela on tarpeeksi iso eikä siima liian ohut. Se on kevyt ja halpa. Haitta tulee syöksyssä: siima makaa jäällä, jäätyy sohjoon ja sotkeutuu saappaaseen. Monet, jotka aloittavat niin, vaihtavat kelaan ensimmäisen ison kalan jälkeen, ei siksi että kela olisi väärä itsessään, vaan koska jalokala ottaa enemmän siimaa kuin ahven.

Mormuskavapa kärjestä on ohut, herkkä vapa, jonka kärki kertoo napaisusta. Näet iskun ennen kuin tunnet sen. Se on nieriän ja passiivisen päivän väline, ei se, minkä otat jahtaavalle kirjolohelle tasapainopilkissä. Twintip vaihdettavalla lapaosalla ja mormuskakärjellä samassa kahvassa on tapa välttää kaksi kokonaista vapaa ämpärissä. Vaihdat kärjen, et koko laatikkoa.

Yksi vapa riittää ensimmäisen kauden, jos siinä on kela ja kärki joka antaa periksi. Kaksi vapaa kannattaa päivänä, jolloin haluat tasapainopilkin yhteen reikään ja mormuskan toiseen, jos myyjä sallii useamman välineen. Monet put and take -vedet eivät salli. Lue lupa ennen kuin kairaat kaksi reikää siksi, että niin tehdään muilla järvillä.

Siima

Pilkissä klassinen nylon tai fluorocarbon voittaa palmikkosiiman. Palmikko imee vettä, jäätyy jäykäksi vaijeriksi ja leikkaa käsiin. Nylon ja fluorocarbon eivät ota vettä samalla tavalla, ja venyvyys on etu, kun istut tiiviisti kalan päällä: se ottaa iskun, kun kala ravistaa reiässä.

Kirjolohelle et tarvitse kilpailusiimaa. Noin 0,22–0,28 millimetriä on järkevä lähtökohta, ja monet kalastavat rauhassa 0,25 tienoilla. Ohuempi jäätyy helpommin ja hiertyy jäänreunaan. 0,16 kuten ahvenelle on liian heikko, kun karkea kala ottaa. Mormuskaan, jossa vieheen uinti riippuu siiman paksuudesta, voit mennä 0,16–0,18:aan, mutta silloin väsytät varovasti ja reiän pitää olla tarpeeksi iso.

Sido kotona. Jäällä on rukkaset ja jäykät sormet. Ylimääräinen peruke taskussa, valmiina leikarilla, on enemmän arvoinen kuin ylimääräinen pilkki, jota et saa sidottua.

Kaira, jäänlusikka ja lapio

Kaira ei ole yksityiskohta. Reikä on ainoa tie ylös kalalle, ja vahvalle kirjolohelle 110 millimetriä on ahdas. 150 millimetriä on järkevä lähtökohta jalokalalle. 130 on helpompi veivata mutta antaa vähemmän pelivaraa. 200 on se, mitä haluat, kun vesi istuttaa karkeaa kalaa, enemmän työn hinnalla. Veivi riittää pienellä altaalla. Sähkö kannattaa, kun jää on paksu tai kun kairaat uudestaan koko ajan. Terät, pituus ja kylmä käydään kairassa.

Jäänlusikka, jota monet kutsuvat lusikaksi, on väline, jota käytät eniten kairan jälkeen. Kairaat, ja reikä täyttyy sohjosta. Jos et lusikoi, et näe siimaa, siima jäätyy soseeseen ja astut reunaan. Valitse lusikka joka mahtuu reikään, noin 10–12 senttiä halkaisijalta 150-reikään, ja varsi jota pidät rukkaset kädessä. Metalli puhdistaa kovempaa jäätä, muovi on kevyt ja hellä siimalle. Ilman lusikkaa kalastat sohjossa. Se on kairan toinen puolisko, ei luksusta.

Pieni lapio ei ole kalastukseen. Se on lumeen parkkipaikalla, kinoksiin jotka peittävät reunan, ja reiän ympäriltä niin ettet istu sulamisvedessä. Kirkkaalla jäällä voit jättää sen. Lumisateen jälkeen se on painonsa arvoinen: näet reiän, istut kuivana, etkä talla sohjoa takaisin aukkoon.

Ämpäri, reppujakkara, tuoli ja laukku

Istut paikallasi kylmässä, ja alusta vie lämpöä nopeammin kuin ilma. Avoin tuoli ilman eristystä jäähdyttää pepun jäätä vasten. Merkitystä on sillä, miten tulet perille, miten kauan aiot istua, ja jaksavatko polvet nousta kaira kädessä.

Pilkkiämpäri on klassikko. Kannat kairan siinä, istut kannella ja laatikko on pohjalla. Se on halpa, vakaa ja matala – liian matala sille, jolla polvet kipeät, ja kylmä ilman istuinalustaa tai vaahtolevyä pepun ja kannen välissä. Ämpäri riittää, kun parkkeeraat altaalla ja käyt kolmekymmentä metriä.

Reppujakkara on rinkka, joka avautuu tuoliksi. Istuinkorkeus on usein noin 40–45 senttiä, mikä helpottaa nousemista. Siinä on lokeroita termokselle, rasioille ja rukkasille, ja kädet ovat vapaat piikille ja kairalle. Se on luonnollinen askel, kun käyt autolta ja haluat järjestyksen. Valitse kelvollinen istuin, ei kangaslapusta kahdella tikulla joka luhistuu istuessa, ja varmista ettei kaira revi kangasta. Teräsuojan pitää olla päällä.

Vapaa pilkkituoli kankaalla tai muovilla on mukavampi ajan kanssa, mutta se vie tilaa ja kaatuu tuulessa. Eristä istuin. Tuoli ilman alustaa jäällä on vain kylmempi ämpäri. Osassa tuoleja on lokeroita istuimen alla, jolloin niistä tulee sekä tuoli että laatikko – käytännöllistä jos istut paikallasi, raskasta jos siirrät reikää joka kymmenes minuutti.

Istuinalusta kuuluu myös ämpäriin. Vaahto jäätä vasten on ero kahdenkymmenen minuutin ja kolmen tunnin välillä. Ohut alusta jalkojen alla tekee saman varpaille. Kylmät jalat ottavat koko session.

Laukun ei pidä olla kesäkalastuslaatikko, jota raahaat lumessa. Kova laatikko lokeroilla pitää pilkit sotkeutumatta, mutta se on kylmä ja kömpelö. Pehmeä laukku jakajilla menee selkään. Se, mitä avaat rukkaset kädessä, pitää olla päällä: rasia, koukunkoukistaja, ylimääräiset rukkaset. Ylimääräiset vaatteet ja eväät voivat olla pohjalla tai ahkiossa.

Ahkio

Ahkio ei ole luksusta viidensadan metrin kävelyllä parkkipaikalta. Se on tapa viedä kaira, haalari, termos ja ylimääräiset vaatteet ilman että selkä kärsii, ja tapa saada mukaan vaihtovaatteet, jos käyt pitkän matkan jäällä. Valitse matala ahkio hupulla, ettei lumi täytä sitä, ja köysi, jonka voit pudottaa. Pakkaa raskas alas, kaira teräsuojalla, ja naskalit päälläsi – ei ahkiossa.

Avoin ahkio ilman huppua täyttyy kinostuvasta lumesta ja muuttuu sohjoahkioksi. Liian korkea ahkio kaatuu sivutuulessa. Vedä sitä urassa, jonka olet jo piikkinyt, älä suoraan kaislikkoon koska se näyttää lähempänä.

Moottorikelkalla kytketyn ahkion hupun pitää olla auki, jotta siinä matkustava pääsee pois. Se on Issäkerhetsrådetin neuvo, ei tuotelehden yksityiskohta.

Pilkkiteltta

Pilkkiteltat, pop-up-teltat reiän yli, sulkevat tuulen ja tekevät paikallaan olon kestettäväksi. Pienellä, avoimella altaalla sivutuulessa teltta voi olla ero pilkkimisen ja luovuttamisen välillä. Istut suojassa, kädet toimivat, eikä kahvi jäädy kymmenessä minuutissa.

Haitat ovat tosia. Et näe nousuja ympärillä, olet hidas siirtämään reikää, ja kondenssi tippuu katosta niskaan. Teltta heikolla jäällä on ansa: istut raskaampana, kuulet huonommin, ja pääset ulos hitaammin. Pystytä se vasta kun olet arvioinut jään ja aiot jäädä, ja tuuleta ettet istu sumussa. Teltta on mukavuutta. Se ei ole katto, joka tekee jäästä turvallisemman.

Put and takessa, jossa käyt kolmekymmentä metriä autolta, teltta on usein liikaa. Siellä, missä istut kolme tuntia pohjoistuulessa, se on osa kalastusta.

Kädet, jalat ja paikallaan oleva kylmä

Pilkkiminen on paikallaan. Kylmä tulee saappaista ja sormista jotka solmivat, eikä se ole sama kylmä kuin hangella kävellessä.

Rukkaset pitää olla, mutta ei vain yhtä paria. Sisimpänä ohut hanska solmimiseen, uloimpana iso rukkanen johon tunget isku ja odotus. Pilkkirukkaset kääntyvällä sormella on tehty juuri siihen: pilki otteella ja piilota sormet odottaessa. Villainen frotee ihoa vasten, ja ylimääräinen pari sisätaskussa, koska ensimmäinen pari kastuu lusikasta. Lämpötyynyt rukkasissa eivät ole huijausta. Paljas käsi viidessätoista pakkasessa on kolmen minuutin työ ja sitten tunnin palautuminen.

Jalkoihin haluat paksun pohjan, ylimääräisen pohjallisen ja ylimääräiset sukat taskussa. Teräskärki kylmentää. Märät sukat vaihdat ennen kuin varpaat lakkaavat vastaamasta. Nastat kirkkaalla jäällä, ettet liu'u reikään – reikään on helpompi kaatua kuin luulee, kun pohja on sileä ja jää peili.

Päälle haalari tai kerrokset tuulenpitävä uloimpana, ja pipo. Menetät eniten lämpöä istuessasi paljas niska reikää tuijottaen. Valitse huivi, joka ei tartu kairaan, eikä puuvillaa ihoa vasten: se kylmenee, kun hikoilet matkalla ulos ja sitten istut paikallasi.

Kun otat moottorikelkan järvelle

Monelle put and take -vedelle pääset autolla ja lyhyellä kävelyllä. Kelkka on ajankohtainen, kun vesi on hangen takana, suuremmalla jäällä tai pohjoisessa. Silloin kelkka on ajoneuvo jäällä, ei rinkka.

Kelkka on raskas, nopea ja äänekäs. Et kuule jään varoittavan, ja voit olla kaukana maasta kun se pettää. Issäkerhetsrådet sanoo, ettet aja yksin, että pidät välin kelkkojen välillä, valo päällä myös päivällä, kypärä, vaihtovaatteet, jäänaskalit kaulassa ja pelastusliina ulottuvilla. Vältä tuntemattomia vesistöjä ja pimeää tutkimattomalla jäällä. Suunnittele reitti, ja kysy paikallisilta jos et tunne jäätä.

Paksuuden nyrkkisäännöt ovat karkeampia kuin kävellen. Noin 10 senttiä teräsjäätä on tavallinen ohjearvo yhdelle henkilölle jalan jääturvallisuudessa. Kelkalle vakuuttajat ja jääneuvostot puhuvat paksummasta teräsjäästä, usein noin 15 sentistä minimiohjearvona, ja enemmän perävaunulla, kerrosjäällä ja lumijäällä. Ne ovat yhä nyrkkisääntöjä, ei kuittia. Emme mittaa järveäsi.

Pakkaus kelkalla on sama, plus vaihtovaatteet vesitiiviissä pussissa, ylimääräinen siima, lapio, kypärä, ja että naskalit ovat kehossa ennen kuin rullaat ulos. Ahkio avoimella hupulla. Älä aja tulojen ja lähtöjen, kaislikon ja salmien yli siksi, että allas näyttää lähempänä. Älä seiso kauan samalla ohuella laikulla. Paikallaan oleva kelkka rasittaa jäätä enemmän kuin liikkuva.

Kaikuluotain ja vippa

Kaikuluotain jäätilassa, anturi jonka lasket reikään, näyttää syvyyden, tuleeko kala viehettä kohti ja kääntyykö. Se on apuväline, ei taikuri. Jos näet kalan katsovan ja kääntyvän, esitys on väärä, ei vesi tyhjä. Pienellä put and take -altaalla, jossa kala kiertää reunaa, riittää usein kairata uudestaan. Suuremmalla, syvemmällä vedellä se säästää reikiä. Puhelin ja näyttö kuolevat kylmässä, joten pidä varavirta sisätaskussa ja laske luotaimen akun puolittuvan kylmänä aamuna. Kaikuluotain on vapaaehtoinen. Se ei korvaa siirtämistä.

Vapapidike vipalla ja kellolla kuuluu passiiviseen jääonkintaan: useita reikiä, syötti paikallaan, kahvi kunnes kilisee. Se on toista kalastusta kuin tasapainopilkin pitäminen liikkeessä. Put and takessa pätee usein yksi väline. Lue lupa. Jos saat kalastaa kahta, rauhallinen reikä katkaravulla ja vipalla voi täydentää aktiivista, mutta vippa ei korvaa sitä että katsot, eikä kelloa vastatuulessa kuule. Pienellä altaalla väen keskellä kolme vippaa on myös tapa sotkea toisten siimoja.

Viehe, haaviin ottaminen ja se, mikä on taskussa

Et tarvitse kolmekymmentä rasiaa. Tasapainopilkki vähän vauhtia on yksinkertainen aloitus kirjolohelle. Mormuska kun on paikallaan. Pilkki ja nieriävälke, kun haluat näkyä syvyydessä. Toukka ja katkarapu purkissa, joka ei jäädy taskuun – sisätasku, ei ämpäri jäällä. Mato ja katkarapu siellä, missä säännöt sallivat syötin. Missä luonnon syötti on kielletty, pysyt paljaassa vieheessä. Taikina, joka kelluu avovedessä, on toinen tarina. Jään alla metallia, syöttiä ja syvyyttä.

Ota lyhytvartinen haavi, ettei nosta kiloista kalaa reunan läpi ja pudota sitä, koukunkoukistaja tai pihdit, veitsi tainnuttamiseen, pussi kalalle takkitaskun sijaan, ylimääräinen siima ja aurinkolasit kirkasta jäätä vastaan.

Termos ja jotain syötävää. Märät rukkaset ja kylmä saavat luovuttamaan ennen kalaa. Se on tavallisin syy tyhjään ämpäriin, ei väärä pilkki.

Mahdollinen pakkaus ensimmäiselle kaudelle

Jäänaskalit, piikki, heittoliina ja puhelin vesitiiviinä. 150 millimetrin kaira, jäänlusikka, pilkkivapa kelalla, ylimääräinen peruke, tasapainopilkki, mormuska ja syötti jos se on sallittu. Ämpäri tai reppujakkara, istuinalusta, kaksi paria rukkasia ja termos. Kalastuslupa. Seura.

Loput ostat, kun tiedät palelevasi juuri sillä tavalla, tai kun vedät järven yli etkä parkkipaikan reunan yli.

Miten käytät pakkausta, on ensimmäisessä pilkkiretkessä. Pitäisikö edes mennä, on jääturvallisuudessa.