Kaira pilkkimiseen

Seisot jäällä rukkaset pois, veivi kädessä ja ajatus siitä, missä kalan pitäisi seistä. Kaira ottaa vastaan, leikkaa läpi, ja reiästä tulee ensin sohjoa ja sitten mustaa vettä. Nyt sinulla on ympyrä, jonka läpi saat elävän, syöksyvän kirjolohen. Jos ympyrä on liian ahdas, kala kääntyy reunaan, koukku irtoaa ja jäät löysään siimaan ja muistoon.

Ratkaisevaa on halkaisija, veivi vastaan sähkö, terät, miten kairaat ja miksi jäänlusikka kuuluu samaan otteeseen. Kantaaako jää, on jääturvallisuudessa. Piiki ensin. Iso reikä ohuella jäällä ei ole turvallisempaa kalastusta. Emme arvioi jäätilannetta.

Halkaisija

Put and takessa tähtäät jalokalaan, et pieneen ahveneen. Ahven nousee kuin tikku. Kirjolohi nousee kuin taipunut jousi: se ravistaa, se kieltäytyy, se ottaa sivulle reiässä. Jos altaassa on karkeaa kalaa, halkaisija on ero maihinnousun ja irtoamisen välillä jäänreunaa vasten. Reikä on rajoitus, jota et voi säätää jälkikäteen.

Noin 110 millimetriä on ahvenen ja kilpailukalastajan reikä. Se on helppo kairata ja antaa monta reikää lyhyessä ajassa, mutta se on liian ahdas, kun vahva kala pitää kääntää. Älä osta sitä siksi että se on tavallinen, jos kalastat kirjolohta.

Noin 125–130 millimetriä on kompromissi, yleiskaira. Monet veivaavat sitä koko talven. Se ottaa kilon tienoilla, jos olet rauhallinen väsytyksessä ja kala menee siististi, mutta se antaa vähemmän pelivaraa päivänä, jolloin kaksikiloinen tulee sivuttain.

Noin 150 millimetriä on halkaisija, josta lähdet, jos ostat kairan kirjolohelle ja nieriälle. Reikä on tarpeeksi iso kalan kääntämiseen ja silti veivattavissa useimmille. Se on myös koko, jonka monet valmiit pilkkipaketit laittavat laukkuun juuri siksi: jalokala, ei kilpailuahven.

Noin 200 millimetriä on karkean kalan reikä. Se on raskas ja hidas, ja se, mitä haluat, kun laitos istuttaa kalaa, joka ei mahdu desimetrin reikään. Pienellä altaalla kävelymatkan päässä autosta se on lisäpainoa. Paksulla pohjoisen jäällä, jossa kairaat monta reikää, se on sähkökairan työtä. Vielä suuremmat halkaisijat kuuluvat hauen jääonkintaan enemmän kuin pilkkiin put and takessa.

Isompi reikä vie kauemmin. Siksi terävät terät merkitsevät enemmän kuin äärihalkaisijan jahtaaminen, jota et jaksa käyttää. Tylsä 200-kaira on huonompi kuin terävä 150: raadat, reiästä tulee suppilo, ja lopetat kairaamisen.

Veivi, sähkö ja kylmä

Käsiveivattu kaira riittää useimpiin put and take -sessioihin. Parkki on lähellä, jää harvoin metrin paksuinen, ja kairaat kolme–kahdeksan reikää, et kolmekymmentä. Veivi käynnistyy kahdessakymmenessä pakkasasteessa, painaa vähemmän pakkauksessa ja on hiljainen, mikä merkitsee, kun et halua tallata traktorina pienen altaan yli. Se ei vaadi akkua, joka kuolee kun sitä tarvitset.

Sähkökaira akulla kannattaa, kun jää on paksu, kun haet kalaa kairaamalla uudestaan, tai kun polvet ja hartiat eivät saa veivata 150 millimetriä viidenkymmenen sentin jään läpi. Haitta on paino, hinta ja kylmä. Litium haluaa olla lämmin. Säilytä akkua sisätaskussa, vaihda reiällä ja laske kapasiteetin puolittuvan kylmänä aamuna. Ota ylimääräinen akku tai veivi varalle, äläkä jätä kairaa akku paikallaan jäälle sillä aikaa kun pilkit.

Ruuvinväännin adapterisarjalla on välimuoto, johon osa tarttuu. Se painaa vähemmän kuin kokonainen sähkökaira, mutta vääntimet on harvoin tehty jäälle ja kylmälle. Jos menet sitä tietä: ylimääräinen akku kehoa vasten, ja veivikahva ettei jää kuolleen työkalun kanssa.

Säädettävän varren pituus ei ole koristetta. Lyhyt kun kairaat polvilla kauden alussa, pidempi kun jää on kasvanut ja seisot. Spiraalin pituuden pitää riittää jään läpi plus vähän lisää, muuten seisot jauhamassa veivi vatsassa jäätä vasten. Varhaisella jäällä se harvoin on ongelma. Maaliskuussa, kun jää on paksu, se on koko ero.

Terät

Terät ovat kairan koko pointti. Uudet terät leikkaavat. Vanhat jauhavat, hyppivät ja revivät reiän suppiloksi. Vaihda tai teroita, kun tunnet että otat enemmän kuin jää antaa. Se näkyy: veivi raskastuu, kaira vaeltaa, ja hikoilet paikallaan kylmässä. Silloin kyse on teristä, ei huonosta jäästä.

Älä kairaa pohjaan. Sora ja kivi ottavat terät silmänräpäyksessä, etenkin matalissa put and take -altaissa, joissa jää voi olla metrin vesipatsaan yllä ja sitten savea. Tunne, milloin kaira menee läpi ja vesi pursuaa. Silloin olet valmis. Älä pakota eteenpäin varmuuden vuoksi. Olet jo läpi. Loppu on pohjaa.

Suojan pitää olla terissä, kun kaira on ämpärissä tai ahkiossa. Suojaamaton kaira reppujakkarassa leikkaa sekä kangasta että sormia. Kuivaa terät session jälkeen, etteivät ne ruostu laukussa. Suola teiltä ja sulamisvesi tekee saman, jos lastaat autoon märät terät lattiaa vasten.

Näin kairaat reiän, jossa voit kalastaa

Piiki tie ulos, ei kolmea iskua rannassa ja sitten kävelyä. Kun olet valinnut paikan: puhdas alusta ettei spiraali ota lunta ja soraa, vakaa ote, pystysuoraan. Anna kairan työskennellä. Älä paina kuin naulaa. Terävät terät vetävät itseään alas. Vino reikä tekee soikean, johon kala tarttuu ja jonka reunaan astut.

Kun vesi tulee, veivaat ylös, nostat kairan suoraan ja lusikoit jäänlusikalla. Reikä ei ole kalastusvalmis ennen kuin näet mustaa vettä ja puhtaan reunan. Jäljelle jäävä sohjo jäätyy kuoreksi siiman päälle. Älä istu jalat reunassa. Jätä selvä rengas, jotta näet reiän kun lumi kinostuu. Kirkkaalla jäällä reuna on vaikea nähdä. Pieni kasa sohjoa reiän vieressä, ei siinä, riittää merkiksi.

Useat reiät voittavat paikallaan olon. Kirjolohi siirtyy. Sinun pitää voida kairata uudestaan ilman että se tuntuu treeniltä. Siksi terävät terät ja oikea halkaisija kuuluvat siihen, miten kalastat, ei vain siihen, miten saat kalan ylös. Liian iso, tylsä kaira saa sinut jäämään väärään paikkaan väsymyksestä.

Jäänlusikka kuuluu kairaan

Kutsu sitä lusikaksi jos haluat. Ilman sitä reikä on sohjokuoppa. Valitse lusikka, joka menee juuri sinun halkaisijaasi. Leveä lusikka pieneen reikään ei mahdu. Lyhyt varsi, jota pidät rukkaset kädessä. Lusikoi tuulta vasten, ettei sohjo puhalla takaisin. Kun pilkit ja sataa lunta, lusikoit uudestaan, muuten reikä kasvaa umpeen ylhäältä. Kun on kylmä, lusikoit ennen kuin siima menee alas, ja uudestaan kun jää tekee kalvon reunaan.

Pakkaus kairan ympärillä – vapa, jäänaskalit, ämpäri, lusikka – on pilkkivälineissä. Ensimmäinen sessio on ensimmäisessä pilkkiretkessä.