Syyskalastus put and takessa

Syksy on monelle se aika vuodesta jolloin put and take todella irtoaa. Harvoin kalenterin päivämäärä tekee eron, vaan ensimmäiset yöt jotka todella viilentävät veden. Kun pinta päästää irti kesän lämmöstä ja laskee siihen väliin jossa kirjolohi haluaa elää, kala liikkuu enemmän, tärppii suuremman osan päivästä ja jahtaa mielellään isompaa suupalaa kuin heinäkuun lämmössä.

Tämä on avovettä. Kalastat heitolla, ongella ja perholla. Pilkkiminen kuuluu vasta kun jää kantaa ja myyjä avaa jään – ei kun lahdessa on kalvo.

Sivu kertoo miten luet syksyn: miksi se kääntyy, miten varhainen ja myöhäinen syksy eroavat, ja miten sovitat tempon ja syvyyden. Perhovalinta yksityiskohtineen on syksyn perhojen alla. Vuosi kokonaisuutena on sesonkikatsauksessa.

Miksi syksy kääntyy

Kirjolohi on kylmän veden kala. Se on aktiivisimmillaan viileässä, happirikkaassa vedessä noin 10–14 asteessa, ja muuttuu selvästi jäykemmäksi kun pinta nousee yli noin 18–20. Lisää veden lämpötilan alla. Syksy on matka alaspäin, kesän lämpimästä pinnasta siihen väliin jossa kala haluaa syödä ja liikkua.

Lämmössä se on usein seissyt syvällä ja syönyt niukasti. Kun yöt viilenevät, vesi sekoittuu pienessä lammessa, ja happi ja kylmyys palaavat myös matalaan. Silloin kala partioi reunaa, syvyyden reunoja ja siellä missä tuuli on liikuttanut pintaa. Sinun ei enää tarvitse jahtaa ainoaa kylmää taskua kuten kesällä.

Se on toinen sesonki kuin kevätkalastus. Kevät tulee jäästä ja nälästä talven jälkeen, joskus samean sulamisveden kanssa. Syksy tulee lämmöstä. Kala syö itseään kylmää varten, ja myöhäissyksy menee kohti tyyntä, hidasta kalastusta – ei kohti kevättulvaa.

Tunnustele vettä kun tulet, tai ota mukaan yksinkertainen lämpömittari. Arvaus harvoin riittää. Jos pinta on jo 10–14 astetta, voit kalastaa aktiivisesti. Jos on yhä kesänlämmintä, teet paremmin kalastamalla kuin kesällä kunnes kylmyys on todella tullut.

Varhainen syksy, sesongin keskikohta ja myöhäinen syksy

Jakso	Vesi	Kalastus
Varhainen syksy	Pinta on juuri viilentynyt, usein yhä kirkasta	Aktiivinen haku. Kala voi seistä matalassa ja reunassa
Keskikohta	Usein 10–14 astetta jos lampi seuraa säätä	Levein ikkuna vuorokaudessa
Myöhäinen syksy	Kohti talvikylmää, lehtiä pinnassa, lyhyt päivä	Hitaampaa ja syvempää. Yhä avovettä

Pohjoinen viilenee ensin. Skåne ja länsirannikolla vesi voi pysyä auki kauan. Luota lampaan edessäsi, älä siihen että lokakuu on aina huippu. Leudon matalapaineen jälkeen pinta voi nousta taas muutaman päivän, ja silloin aktiivisuus laskee kunnes yöt ottavat sen takaisin.

Lehdet pinnassa eivät tarkoita että sinun pitäisi lähteä kotiin. Ne kerääntyvät suojaan ja lahtiin. Kala voi seistä roskan alla, tai juuri ulkopuolella missä pinta on puhdas. Puhdista silmukka, kalasta reunaa ja vaihda paikkaa jos vain poimit lehtiä.

Heitto ja hyrräkela

Lipoilla ja lusikkauistimilla haravoit veden kun kala jahtaa. Etu on että katat pinta-alaa ja löydät nopeasti missä se seisoo. Vaihtele kelausta, pysähdy reunalla ja kasvillisuudessa, ja anna vieheen vajota ennen kuin otat sisään – etenkin kun vesi on kylmentynyt. Monet kelaavat liian nopeasti. Kylmässä vedessä tempo, ei väri, ratkaisee useimmiten.

Kirkkaassa syysvedessä aloitat hillitysti: kupari, kulta, oliivi, tumma. Jos vesi on värjäytynyt lehdistä tai sateen jälkeen, vaihdat johonkin joka näkyy. Myöhään syksyllä heität lyhyemmäksi, kalastat syvemmällä ja annat vieheelle aikaa. Lusikkauistin tai vaappu syvyyden reunaa pitkin, lähellä pohjaa, on usein enemmän arvoinen kuin nopea pyyhkäisy pinnassa.

Onkiminen

PowerBait kelluu. Taikinan pitää riippua pohjan yllä, ei maata sillä. Katkarapu, mato ja toukka koholla toimivat samassa sesongissa, siellä missä säännöt sallivat. Kalasta matalassa aamulla ja illalla, ja syvemmällä keskellä päivää jos mikään ei liiku pinnassa. Tuulessa tarvitset raskaamman painon jotta viehe pysyy vyöhykkeessä eikä ajaudu kaislikkoon.

Onkiminen ei ole huonompaa kalastusta vain siksi että se on paikallaan. Syksyllä, kun kala partioi reunoja ja syvyyttä, viehe joka makaa oikein kauan voi olla metodisempaa kuin heittää sen ohi.

Perhokalastus

Jos näet pintakäyntejä, tai muurahaisia, ampiaisia ja kovakuoriaisia jotka ovat pudonneet, on aika kalastaa pintaa. Maaeläimet kuuluvat varhaiseen ja keskiseen syksyyn, erityisesti suojassa ja puustoista reunaa pitkin. Kun pinta on kuollut, streamer ja nymfi toimivat paremmin, mielellään hitaasti ja oikeassa syvyydessä. Myöhemmin syksyllä kyse on enemmän tärpin ärsyttämisestä kuin kuoriutumisen imitoinnista.

Mitkä mallit pidät rasiassa ja miten kalastat niitä, on syksyn perhojen alla. Tässä riittää tietää että syksy palkitsee esityksen ja tempon enemmän kuin ylitsevuotavan rasian.

Taimen ja nieriä viihtyvät samassa kylmyydessä. Nieriä seisoo usein syvemmällä. Jos viet kalaa kotiin, valmistus on valmistuksen alla. Lupa, kiintiö ja sallitut menetelmät seisovat aina myyjällä.

Vuorokaudenaika, tuuli ja istutus

Sarastus ja hämärä antavat yhä eniten, mutta viileä syysvesi tärppii useammin myös päivällä kuin heinäkuun lounas. Kylmän, kirkkaan yön jälkeen aamu voi olla kuollut kunnes pinta rypistyy. Pilvinen, vakaa syyssää pidentää aktiivisia jaksoja.

Tuulen puoli kerää roskaa ja hyönteisiä. Älä mene suoraan reunaan ja säikäytä pintakäyntiä. Jos pinta on puhki tuulesta, kalastat mieluummin syvyyden reunaa suojassa, jossa kala voi seistä taistelematta rypytyksen kanssa.

Monet seurat istuttavat syksyä varten. Uusi kala ensimmäisinä vuorokausina ottaa usein mielellään, katso kalasta istutuksen jälkeen. Päivämäärä ja kiintiö seisovat myyjällä.

Lisää vuorokaudesta ja säästä on tärppiaikojen alla.

Kun jää tulee

Viimeinen avoin viikko on yhä syyskalastusta, vain hitaampaa. Ohut jää ei ole kutsu. Ensimmäinen jää on siirtymä, talvikalastus ja pilkkiminen alkavat kun jää kantaa ja myyjä avaa jään. Siihen asti kalastat avovettä, tai jäät kotiin. Karttaneula ei ole jäätilannearvio.